Laskutuksen perusopas 2026: kaikki mitä yrittäjän tulee tietää

Laskussa on oltava arvonlisäverolain 209 e §:n mukaiset pakolliset tiedot, eräpäivän on noudatettava maksuehtolakia 30/2013 ja viivästyskorko 2026 on Suomen Pankin viitekorko + 7 prosenttiyksikköä kuluttajakaupassa tai + 8 prosenttiyksikköä yritysten välillä. Tämä opas käy läpi pakolliset kentät, eräpäivän reunaehdot, viivästyskoron, sähköisen laskutuksen ja säilytysajat, yhden 1 240 €:n esimerkkilaskun avulla.

Laskun pakolliset tiedot (AVL 209 e §)

Arvonlisäverolain 209 e § listaa täydellisen laskun pakolliset merkinnät. Jos lasku on puutteellinen, ostaja ei lähtökohtaisesti saa vähentää siihen sisältyvää arvonlisäveroa, vaikka itse myynti olisi oikea. KHO on ratkaisussa KHO 1999:71 linjannut, että ostaja voi saada vilpittömän mielen suojaa, jos hänellä ei ollut syytä epäillä myyjän vilpillistä menettelyä. Käytännössä laskun merkintävirhe johtaa silti useimmiten verotarkastuksen jälkikäteiseen oikaisuun.

Kevennetty lasku alle 400 €

AVL 209 f §:n kevennetty lasku riittää, kun loppusumma on enintään 400 € (verot mukaan lukien) tai kun kyseessä on vähittäiskaupan kuitti. Tällöin laskuun riittää: antamispäivä, myyjän nimi ja Y-tunnus, myytyjen hyödykkeiden määrä ja laji sekä suoritettavan veron määrä tai veron peruste verokannoittain. Ostajaa ei tarvitse mainita.

Eräpäivä ja maksuaika

Maksuaika sovitaan yleensä osapuolten kesken, mutta lainsäädäntö asettaa kolme tärkeää reunaehtoa:

• B2B-kauppa: Lain kaupallisten sopimusten maksuehdoista (30/2013) 5 §:n mukaan yli 30 päivän maksuajasta on nimenomaisesti sovittava. Pelkkä laskun maksuehtomerkintä "60 pv netto" ei riitä, jos siitä ei ole sopimuksessa.
• Hankintayksiköt: 4 §:n mukaan maksuaika on enintään 30 päivää laskun vastaanottamisesta. Enintään 60 päivää voidaan sopia vain, jos se on perusteltua sopimuksen erityisluonteen vuoksi.
• Kuluttajalasku: Perintälain (513/1999) 10 b §:n mukaan lasku on lähetettävä kuluttajalle vähintään 14 päivää ennen eräpäivää, jotta velkoja voi vaatia muistutuskuluja erääntymisen jälkeen.

Maksuehtolain 8 § tekee tehottomaksi sellaiset sopimusehdot, joilla rajoitetaan velkojan oikeutta viivästyskorkoon tai perintäkuluihin. Hankintayksikön osalta tehoton on myös ehto, joka määrää alempaa viivästyskorkoa kuin korkolain 4 a §:ssä on säädetty.

Viivästyskorko 2026

Korkolaki (633/1982) säätää viivästyskoron kahden tapauksen mukaan:

• Korkolaki 4 §: Yleinen viivästyskorko on Suomen Pankin viitekorko + 7 prosenttiyksikköä. Tätä sovelletaan kuluttajakaupassa ja muissa korkolain 4 a §:n soveltamisalan ulkopuolisissa tilanteissa.
• Korkolaki 4 a §: Kaupallisissa sopimuksissa (yritysten välillä ja hankintayksiköiden maksuissa) viivästyskorko on viitekorko + 8 prosenttiyksikköä.

Suomen Pankki vahvistaa viitekoron puolivuosittain (1.1. ja 1.7.). Tarkista voimassa oleva korko ennen viivästyskorkoa laskettaessa Suomen Pankin sivuilta. Lisäksi B2B-saatavissa velkojalla on perintälain 10 i §:n mukaan automaattinen oikeus 40 €:n vakiokorvaukseen perintäkuluista, ilman erillistä vaatimusta.

Verkkolasku ja sähköinen laskutus

Lain hankintayksiköiden ja elinkeinonharjoittajien sähköisestä laskutuksesta (241/2019) mukaan vastaanottajalla on 1.4.2020 alkaen oikeus pyytää lasku sähköisessä rakenteisessa muodossa. Sähköisen laskun on noudatettava eurooppalaista standardia (EN 16931). Käytetyt formaatit Suomessa ovat Finvoice 3.0 ja Peppol BIS Billing 3.0. Pelkkä PDF sähköpostissa ei täytä lain mukaista verkkolaskun määritelmää, se on sähköinen lasku, mutta ei rakenteinen verkkolasku.

Käytännössä verkkolaskuoperaattori (Maventa, Apix, Pagero, OpusCapita ym.) konvertoi laskusi formaattiin, jonka vastaanottaja pystyy lukemaan automaattisesti. Suuret yritykset ja kunnat edellyttävät pääsääntöisesti verkkolaskua.

Säilytysajat

AVL 209 n §:n mukaan laskut on säilytettävä vähintään 6 vuotta sen kalenterivuoden lopusta, johon liiketoimi sisältyy. Kiinteistöinvestointien (rakentamispalvelujen) tositteet on AVL 209 q §:n mukaan säilytettävä 13 vuotta. Sama 6 vuoden määräaika koskee kirjanpitolain mukaista tositeaineistoa pääsäännön mukaan.

Yleisimmät virheet laskutuksessa

1. Puuttuva juokseva tunniste. Laskunumero saa olla joko kasvava (1, 2, 3...) tai sarjapohjainen (2026-001). Tärkeintä on, että jokainen lasku on yksilöitävissä ja että numerointi on aukoton.

2. Eräpäivä ilman sopimusta. Yli 30 päivän maksuehto B2B-laskussa ilman erillistä sopimusta on tehoton, voit vaatia maksun 30 päivän kuluttua.

3. Sähköpostissa lähetetty PDF luullaan verkkolaskuksi. Laki 241/2019 tarkoittaa rakenteista, koneluettavaa muotoa.

4. Hyvityslasku ilman viittausta alkuperäiseen. AVL 209 e § 1 mom 18 kohta vaatii yksiselitteisen viittauksen muutoslaskussa.

5. ALV-tunniste puuttuu käännetystä verovelvollisuudesta. Esim. EU-yhteisömyynnissä ostajan VAT-tunniste on pakollinen + merkintä "käännetty verovelvollisuus".

6. Kuluttajalasku lähetetty alle 14 päivää ennen eräpäivää. Tällöin et voi vaatia muistutuskuluja, vaikka asiakas maksaisi myöhässä.

Esimerkkilasku 1 240 €: pakolliset kentät käytännössä

Konsulttiyritys Anna Oy laskuttaa asiakkaalta 4 tunnin konsultointityön hinnalla 250 €/h (yleinen ALV-kanta 25,5 % vuonna 2026). Lasku näyttää seuraavalta:

Jos sama lasku olisi 380 € (alle 400 €), siihen riittäisi kevennetty laskumerkintä (AVL 209 f §): antamispäivä + Anna Oy + Y-2987654-3 + "Konsultointi 4 h × 75 €" + ALV 77,21 €.

Sisäiset linkit syvempään tietoon: eräpäivä laskussa, hyvityslasku, laskun tekeminen vaihe vaiheelta ja laskutus ilman yritystä.

Disclaimer. Tämä artikkeli on yleistä tietoa laskutuksesta vuonna 2026 eikä korvaa henkilökohtaista oikeudellista tai veroneuvontaa. Yksittäistapauksissa kannattaa olla yhteydessä omaan kirjanpitäjään, juristiin tai Verohallinnon henkilökohtaiseen neuvontaan.