Kilometri­korvaus 2026: yrittäjän opas

Verohallinnon päätöksellä VH/6575/00.01.00/2025 verovapaa kilometrikorvaus omalla henkilöautolla ajetuista työmatkoista on 55 senttiä kilometriltä vuonna 2026. Määrä laski neljä senttiä edellisvuodesta, vuonna 2025 korvaus oli 59 snt/km. Tämä opas kokoaa kaikki 2026 kilometrikorvauksen määrät ajoneuvotyypeittäin, lain perusteet, toiminimiyrittäjän erityistilanteen ja ajopäiväkirjan vaatimukset.

Luvut tarkistettu viimeksi 5.10.2026 Verohallinnon päätöksestä VH/6575/00.01.00/2025.

Kilometrikorvaukset 2026: taulukko

Verohallinto vahvistaa määrät vuosittain tuloverolain 73 §:n nojalla. Alla oleva taulukko perustuu suoraan vuoden 2026 päätökseen, joka astui voimaan 1.1.2026.

Sähköautolla ei ole erillistä korvausluokkaa. Verohallinnon päätöksessä sähkö-, hybridi- ja polttoautot kuuluvat kaikki samaan henkilöauto-kategoriaan, ja korvaus on 55 snt/km. Tämä yllättää usein, koska sähköauton energiakustannus per kilometri on selvästi alempi kuin polttoautolla. Verovapaa korvaus on tarkoitettu kattamaan auton kokonaiskustannukset (poltto/lataus, kuluminen, vakuutukset, huolto, arvonalennus), ei pelkkää energiaa.

Lisäkorvaukset (perävaunu, raskas kuorma, lisämatkustaja jne.) lisätään peruskorvauksen 55 snt päälle. Esimerkiksi henkilöauto, jossa on perävaunu ja yksi työtehtävässä mukana oleva työkaveri lisämatkustajana, antaa korvauksen 55 + 9 + 4 = 68 snt/km.

Sähköauton kilometrikorvaus on sama 55 snt/km

Vuoden 2026 päätöksessä ei ole sähköautolle omaa korvausluokkaa. Työnantaja voi maksaa työntekijän omalla täyssähköautolla tehdystä työmatkasta saman 55 sentin kilometrikorvauksen kuin muulla omalla henkilöautolla. Korvaus ei perustu lataussähkön toteutuneeseen hintaan.

Työsuhdeautossa ratkaisevaa on autoedun laji. Vapaan autoedun autosta ei makseta omalla autolla ajamisen peruskorvausta. Käyttöetuauton kulut itse maksavalle enimmäismäärä on 11 snt/km vuonna 2026. Lisämatkustajasta tai perävaunusta maksettavat korotukset määräytyvät samoin käyttövoimasta riippumatta.

Miten kilometrikorvaus toimii: laki taustalla

Verovapaiden matkakustannusten korvausten pohja on tuloverolain (TVL) 71 §, joka määrittelee mitä korvauksia työnantaja voi maksaa työntekijälle ilman ennakonpidätystä ja sivukuluja. TVL 72 § rajaa työmatkan käsitteen: kyseessä on oltava tilapäinen matka erityiselle työntekemispaikalle työtehtävien vuoksi. Tilapäisyydellä on aikaraja. TVL 72 a §:n mukaan pääsääntöisesti kolme vuotta samalla erityisellä työntekemispaikalla, jonka jälkeen paikka muuttuu varsinaiseksi työpaikaksi eivätkä matkat ole enää verovapaita.

Asunnon ja varsinaisen työpaikan välinen matka ei ole työmatka tässä mielessä. TVL 93 § rajaa nämä matkat verovapaan korvauksen ulkopuolelle. Ne voidaan tietyissä rajoissa vähentää henkilökohtaisessa veroilmoituksessa työmatkakuluvähennyksenä halvimman kulkuneuvon mukaan (omavastuu 900 €, katto 7 000 € vuodessa). Hallituksen esitys HE 113/2026 ehdottaa omavastuuksi 800 € vuodelle 2026. Tarkista voimassa oleva määrä vero.fi:stä.

Konkreettiset snt/km-määrät vahvistetaan vuosittain Verohallinnon erillisellä päätöksellä. Vuoden 2026 päätös on numero VH/6575/00.01.00/2025.

Mitä työnantaja voi maksaa palkansaajalle

Jos olet osakeyhtiön omistajayrittäjä tai työllistät muita henkilöitä, työnantajan maksamat verovapaat kilometrikorvaukset edellyttävät kolme asiaa: (1) matka on tehty omalla autolla, (2) matka liittyy työtehtäviin TVL 71–72 §:n mukaisesti ja (3) matkasta on luotettava selvitys, käytännössä ajopäiväkirja. Korvaus voidaan maksaa enintään Verohallinnon vahvistaman määrän mukaisena, yli menevä osa katsotaan palkaksi ja siitä peritään ennakonpidätys ja sivukulut.

Korvauksen voi maksaa myös pienempänä kuin 55 snt/km. Jotkut työnantajat maksavat esimerkiksi 40 snt/km kustannussyistä, tämä on laillista, kunhan asiasta on sovittu. Erotusta 55 snt/km:iin saakka ei voi vähentää työntekijän omassa veroilmoituksessa, koska kyse on työnantajan korvattavista kustannuksista.

Toiminimi-yrittäjä: lisävähennys, ei kilometrikorvausta

Aloittelevat yrittäjät erehtyvät tästä usein. Toiminimiyrittäjä ei voi maksaa itselleen verovapaita kilometrikorvauksia. Syy on yksinkertainen: toiminimi ja yrittäjä ovat sama oikeushenkilö, ei ole erillistä työnantajaa, joka maksaisi.

Sen sijaan yrittäjä saa hyödyn niin sanottuna lisävähennyksenä elinkeinotoiminnan veroilmoituksella (lomake 5). Enimmäismäärä lasketaan vuoden 2026 taksalla, henkilöauton peruskorvauksella 55 senttiä työajetulta kilometriltä. Lisävähennys on enimmäismäärän ja samoista elinkeinoajoista jo vähennettyjen todellisten kulujen erotus, vähintään nolla. Jo vähennettyä kulua ei vähennetä toistamiseen.

Edellytys lisävähennykselle on, että auto luetaan yrittäjän yksityisvarallisuuteen. Tämä tarkoittaa, että enintään 50 % auton vuosittaisista ajoista on elinkeinotoiminnan ajoja. Jos elinkeinoajot ylittävät 50 %, auto siirtyy elinkeinovarallisuuteen ja vähennetään todelliset kustannukset (poltto, huolto, vakuutus, poistot), ei lisävähennystä. Osakeyhtiön omistajayrittäjälle sääntö on toinen: häntä kohdellaan kuten työntekijää, ja yhtiö voi maksaa hänelle verovapaata kilometrikorvausta.

Esimerkkilaskelma: toiminimi, 8 000 työajokilometriä

Tarkastellaan yrittäjä Annaa, joka pyörittää konsulttitoimintaa toiminimellä ja ajaa omalla autollaan vuonna 2026 yhteensä 18 000 kilometriä. Näistä 8 000 km on asiakaskäyntejä ja muita elinkeinoajoja, loput 10 000 km on kotimatkoja, ostosreissuja ja vapaa-ajan ajoja.

1. Tarkistus: yksityisajot 10 000 km / 18 000 km = 55,5 %. Osuus on yli 50 %, joten auto on yksityisvarallisuutta.
2. Enimmäismäärä: 8 000 km × 0,55 €/km = 4 400 €.
3. Jos Anna on vähentänyt samoista elinkeinoajoista jo 1 400 € todellisia kuluja, lisävähennys on 3 000 €.
4. Anna ilmoittaa lisävähennyksen elinkeinotoiminnan veroilmoituksella. Jos todellisia kuluja ei ole vähennetty lainkaan, lisävähennys on tässä esimerkissä 4 400 €.
5. Verohyöty riippuu Annan verotuksesta. Lisävähennys pienentää verotettavaa tulosta; se ei ole tilille maksettava korvaus.

Anna säilyttää ajopäiväkirjan ja kulutositteet. Ajoista tarvitaan ajopäiväkirja tai muu luotettava selvitys sekä auton koko vuoden kilometrit.

Yleisimmät virheet kilometrikorvauksessa

1. Kotimatka lasketaan työmatkaksi. Asunnon ja vakituisen toimiston välinen matka ei ole työmatka TVL 93 §:n mukaan. Vain matkat erityiselle työntekemispaikalle (asiakas, työmaa, koulutus) ovat verovapaita.

2. Toiminimi yrittää maksaa itselleen kilometrikorvauksia. Tämä ei ole laillista. Käytä lisävähennystä elinkeinoveroilmoituksen kautta.

3. Sähköautolle yritetään hakea korkeampaa korvausta. Verohallinnon päätöksessä ei ole sähköauto-luokkaa, 55 snt/km koskee kaikkia henkilöautoja käyttövoimasta riippumatta.

4. Ajoista ei ole luotettavaa selvitystä. Kirjaa matkat ajantasaisesti. Toiminimen vähennyksen perusteeksi käy ajopäiväkirja tai muu luotettava selvitys; pelkkä arvio vuoden työajojen määrästä ei riitä.

5. Yli 3 vuotta samalla "tilapäisellä" työpaikalla. TVL 72 a §:n mukaan tilapäisyys päättyy 3 vuoden kohdalla. Tämän jälkeen paikka on varsinainen työpaikka.

6. Lisämatkustaja-korvaus kimppakyydistä. 4 snt/km/henkilö maksetaan vain, kun työnantaja vastaa kuljetuksesta, ei vapaaehtoisesta autokyydistä työkaverille.

Ajopäiväkirja: mitä siihen kuuluu

Palkansaajan ja osakeyhtiön omistajayrittäjän korvaus maksetaan matkalaskua vastaan, ja toiminimen lisävähennys edellyttää ajopäiväkirjaa tai muuta luotettavaa selvitystä. Pakolliset merkinnät, esimerkkirivi, säilytysaika ja seuraamukset on koottu oppaaseen ajopäiväkirja: mitä verottaja vaatii ja miten kilometrit kirjataan.

Sisäiset linkit syvempään tietoon: verotus ja yrittäjän vähennykset, kilometrikorvauslaskuri ja toiminimi vs. osakeyhtiö.

Artikkeli Markdown-tiedostona: /verotus/kilometrikorvaus-2026/index.md

Tämä artikkeli on yleistä tietoa verovapaista matkakustannusten korvauksista vuonna 2026 eikä korvaa henkilökohtaista verokonsultaatiota. Yksittäistapauksissa kannattaa olla yhteydessä omaan kirjanpitäjään tai Verohallinnon henkilökohtaiseen neuvontaan. Yrittäjäopas.com ei vastaa sisällön perusteella tehdyistä päätöksistä.